Jorma Ollila ja Harri Saukkomaa: Mahdoton menestys. Kasvun paikkana Nokia

Ollila Mahdoton menestys

Aloitan blogini päheästi kirjalla, joka tuskin on kirjablogien seinillä järin paljon kulunut, vaikka onkin saanut paljon mainos- ja palstatilaa mediassa. Jos rehellisiä ollaan, niin en ollut itsekään erityisemmin kiinnostunut Jorma Ollilan elämäkerrasta Mahdoton menestys. Kasvun paikkana Nokia. Vilkaisin sitä kirjaston bestseller-hyllyssä monella käynnillä ennen kuin lopulta nappasin sen mukaani.

Ihan turhaan vieroksuin. Vanhan mediaketun Harri Saukkomaan haamukirjoittama tarina Ollilan Nokia-urasta on vetävää luettavaa. Tarina etenee kronologisesti, mutta onhan Nokian nousu(je)n ja lasku(je)n hurjaa tarinaa pakko teemoittaa, ja sen Saukkomaa tekee hienosti. Pelkän rakenteen lisäksi tyyli toimii. Luku alkaa usein liki dramaattisella tilannekuvauksella, jonka taustoja sitten keritään auki luvun mittaan.

Saukkomaa on onnistunut yli vuosikymmenen aikana istuttujen pitkien keskustelujen aikana puristamaan asiallisesta ja pidättyvästä Ollilasta sanottavaa, joka tekee kirjasta melkein trillerin. Lopun tietää ennakkoon, mutta ei se haittaa.

Mitään asiatonta revittelyä kirjassa ei luonnollisestikaan ole. Kollegojen virheisiin Ollila kyllä viittaa – lähinnä Olli-Pekka Kallasvuon ja Stephen Elopin osalta – mutta ei ala mässäilemään tai jälkiviisastelemaan ainakaan ärsytykseen asti. Eikä Ollila päästä itseäänkään helpolla.

Värittömän yrityspomon elämäkerraksi Mahdoton menestys on siis nimensä mukainen teos. Ollila puhuu siviilielämästään aika vähän, eikä siinä varmaan suurelle yleisölle kiinnostavaa kerrottavaa olekaan. Mutta aivan uutena näkökulmana ainakin minulle avautui se karmaiseva tyhjyys ja yksinäisyys, jossa jättimäisen globaalin firman pääjohtaja on. Se, että on vastuussa kymmenientuhansien ihmisten elannosta, on aika karu rooli. Varsinkin nykymaailmassa, joka muuttuu niin nopeasti, että toimialat syntyvät, kasvavat ja kuihtuvat kokoon ennen kuin ehdit strategian jalkauttaa.

Toki kirjan kirjoittamisen motiivi Ollilan kannalta on varmasti menneen selittäminen, ennen kaikkea muille mutta ehkä myös vähän itselleen. Mahdottomassa menestys onnistuu tehtävässä ainakin minun osaltani: sympatiapojot nykyistä öljyporhoa kohtaan lisääntyivät.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s