Pauliina Rauhala: Taivaslaulu

Taivaslaulu

Olen monta kertaa miettinyt, millaista olisi olla vuosi toisensa jälkeen jatkuvasti raskaana tai pienen vauvan äiti. Ihan yhtä helvettiä. Ei sellaista sekoamatta kestäisi.

Ei kestä Pauliina Rauhalan Taivaslaulun päähenkilökään, vanhoillislestadiolaisen perheen äiti Vilja. Vilja on kuuden avioliittovuoden aikana saanut neljä lasta, yhden myöhäisen keskenmenon ja saa seuraavaksi tietää odottavansa kaksosia. Edessä on vielä viisitoista vuotta hedelmällistä aikaa. Tämä on Viljalle liikaa. Ensin hän suunnittelee pakenevansa ja jättävänsä perheensä, mutta päätyy suljetulle osastolle kaksospojat mahassaan.

Kun vatsa kasvaa ja kutistuu vuodesta toiseen ilman taukoja, nainen voi ainoastaan valita, hyljätäkö lapsensa vai itsensä.

Asetelma on selvillä, eikö vain? Lestadiolaiset ehkäisykieltoineen ja naisen alistamisineen ovat oikeastaan itse saatanasta, ja kirjan punaisena lankana voi olla vain se, miten päähenkilö vapautuu uskonnon ikeestä tai tuhoutuu sitä yrittäessään.

Onneksi ei ihan niin.

Taivaslaulu on nimittäin mahtava ja viisas kirja. Se ei sorru mustavalkoisuuteen vaan näyttää harmaat sävyt. Taivaslaulu kertoo kyllä siitä, miten Aleksi ja Vilja väsyvät uskonyhteisönsä sanelemiin valintoihin, ahdistuvat, riitelevät. Mutta myös siitä, millaisia hyvät hetket ovat. Voimista, joita vanhemmat saavat lasten vilpittömästä rakkaudesta ja hassuttelusta tai siitä, miten uupuneen arjen keskellä toisessa näkee kuitenkin sen ihmisen, johon rakastui.

Lestadiolaisuutta tuntemattomalle Taivaslaulu on aidolta vaikuttava kurkistus kulissien takaiseen elämään. Siinä vilahtaa lämmintä perhearkea, tiukkaan nivotun yhteisön yhteistä varmuutta ja yhteenkuuluvuutta, ankaraa ahdasmielisyyttä ja koomisiakin tilanteita 2000-luvun perheiden tasapainotellessa toiseen aikaan kuuluvien moraalisäännösten verkossa. Tiukkojen kieltojen uskonnosta tulee kaksinaismoraalin kasvualusta: telkkaria ei saa katsoa, mutta taaperot tuijottavat Yle Areenasta Pikku kakkosta ja aikuiset netistä pornoa. Ehkäistä ei saa, mutta kortsuja voi tilata huomaamattomasti postimyynnistä.

Taivaslaulun takakansiteksissä sanotaan kirjan olevan ”viimeiseen asti elämän puolella”. Se on hienosti kiteytetty. Taivaslaulu on elämän, ihmisyyden ja suvaitsevaisuuden puolella. Se ei missään tapauksessa tarkoita, että kirja olisi uskoa vastaan, vaikka se kertookin lestadiolaisuuden nurjista puolista. Tämä on kaunein lukemani uskontunnustus.
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s