Jonas Jonasson: Lukutaidoton joka osasi laskea

Lukutaidoton joka osasi laskeaKirjoitin taannoin blogissani hauskojen miesten kirjoista, jotka eivät olleet niin järin hauskoja. Vastaukseksi sain sankkalukuiselta lukijajoukoltani vinkkejä oikeasti hauskoista hauskojen miesten kirjoista. Jonas Jonassonin Lukutaidoton joka osasi laskea on yksi niistä.

Jonas Jonasson on pitkän linjan journalisti, jonka ensimmäinen romaani oli Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi. Kirjaa en ole lukenut, mutta siitä tehty elokuva on absurdissa huumorissaan mainio. Niin on myös tämä Jonassonin toinen kirja.

Vanhan poliittisen historioitsijan mieltä lämmittää jo Lukutaidottoman aihepiiri, jossa yhdistetään herkullisesti Etelä-Afrikan apartheidia, kylmän sodan historiaa ja ruotsalaista sisäpolitiikkaa. Kun kokenut toimittaja maalailee näitä teemoja leveällä pensselillä ja sarkastisella huumorilla, niin jälki on murhaavan hauskaa.

Soweton B-vyöhykkeen huussintyhjentäjien vastanimitetty päällikkö ei ollut koskaan käynyt koulua. Se johtui osittain siitä, että hänen äitinsä oli pannut asiat toisenlaiseen arvojärjestykseen, mutta myös siitä, että Nombeko oli kaikista maailman maista syntynyt juuri Etelä-Afrikkaan 1960-luvun alussa, jolloin hänen kaltaisillaan lapsilla ei päättäjien mielestä ollut mitään väliä. Silloinen pääministeri tuli kuuluisaksi esitettyään retorisen kysymyksen: miksi pikinaamojen pitäisi käydä koulua, kun heistä ei kuitenkaan ollut muuhun kuin polttopuiden ja veden kantamiseen.

Siinä pääministeri oli väärässä, sillä Nombeko ei kantanut polttopuita eikä vettä vaan paskaa. Ei ollut myöskään mitään syytä uskoa, että tämä hento tyttölapsi olisi aikuiseksi vartuttuaan tekemisissä kuninkaiden ja presidenttien kanssa. Tai säikäyttäisi kokonaisia kansakuntia. Tai vaikuttaisi maailman yleiseen kehitykseen.

Jos hän ei olisi ollut se joka oli.

Johannesburgilaisesta slummista ponnistava Nombeko-tyttö on Lukutaidottoman sankari. Superlahjakkuus, jolla on ilmiömäinen kyky omaksua tietoa. Romaanin nimi viittaa kouluttamattomista eteläafrikkalaisista käytettyyn nimitykseen, ei siihen, etteikö Nombeko osaisi lukea. Huussintyhjentäjä kiristää slummeissa asuvan vanhan huijarin opettamaan itsensä lukemaan ja lukee sen jälkeen kaiken minkä käsiinsä saa.

Juuri kun teini-ikäinen Nombeko on karkaamassa slummista vapauteen ja kohti Pretorian kansalliskirjastoa, hän joutuu humalaisen insinööri van der Westhuizenin yliajamaksi. Apartheid-politiikan huomioonottaen Nombekon käy oikein hyvin: oikeus määrää hänet seitsemäksi vuodeksi pakkotyöhön insinöörin palvelukseen.

Ammattitaidottoman ja jatkuvasti kännisen van der Westhuizenin vastuulla on rakentaa Etelä-Afrikalle kuusi ydinpommia. Ja kun vahinkoja joskus sattuu, niin pommeja rakennetaan epähuomiossa seitsemän.

Nombeko, joka käyttää kaiken siivoustöistä irtoavan aikansa perehtymällä insinöörin kirjastoon ja kuuntelemalla sivukorvalla hänen neuvottelujaan, pääsee nopeasti perille ydinpommin rakentamisen vaatimista insinööritaidoista. Kuin huomaamatta hän ajautuu pomonsa neuvonantajaksi: salaa tietenkin, muiden silmissä hän on lukutaidoton musta siivooja.

Kiharaisen juonikuvion päätteeksi Nombeko pääsee pakenemaan Etelä-Afrikasta Ruotsiin vastentahtoisten Israelin tiedustelupalvelun agenttien avustamana. Diiliin kuuluu sen seitsemännen, ylimääräisen ydinpommin toimittaminen Israeliin. Hommaan tulee pieni mutka, kun pakkotyövoimana olemiseen kyllästynyt, insinöörin postituksia hallinnoiva kiinalaistyttöjen kolmikko vaihtaa osoitelaput ja salakuljettaa itsensä ydinpommin mukana Nombekon perässä Ruotsiin.

”Miksi taivaan tähden sinä lähetit minulle kymmenen kiloa hevosenlihaa?” ulkoministeri sanoi agentilleen.

Mossadin agentin A hoksottimet toimivat nopeasti. Hän tajusi heti, mitä oli tapahtunut.

”Pyydän nöyrimmin anteeksi, herra ministeri. Nyt on sattunut hirvittävä sekaannus. Ryhdyn heti korjaamaan asiaa!”

”Kuinka helvetissä on mahdollista sekoittaa se, mikä minun piti saada, ja kymmenen kiloa hevosenlihaa?”, tivasi Simon Peres, joka ei halunnut lausua puhelimessa sanaa ”atomipommi”.

”Tarkalleen ottaen antiloopinlihaa”, agentti A sanoi ja katui heti sanojaan.

Ruotsista on siis yllättäen ja pyytämättä tullut ydinasevaltio, ja Nombekon tehtäväksi tulee varmistaa, että pommi saadaan turvaan varmaan paikkaan. Avukseen hän saa Holgerin, miehen jota ei ole olemassa, tämän ääliön kaksoisveljen Holgerin, joka on olemassa sekä pankkiirintyttären, joka vihaa valtaapitävää eliittiä. Tämän köörin kanssa pitäisi päästä pääministerin juttusille etsimään pommille turvallista sijoituspaikkaa.

Mielikuvituksellinen on laimea termi kuvaamaan Jonassonin tekstiä. On vapauttavaa lukea kirjaa, jonka juonenkäänteet vain anarkistisesti rönsyävät, eikä niiden liittymistä toisiinsa ja kokonaisuuteen tarvitse analysoida sen kummemmin. Sen kuin lukee vain ja nauttii.

Viihdyttäviä ovat myös kirjan ajankuviin liittyvät kitkeränhauskat poliittiset jälkianalyysit.

Vuoden tapahtumiin kuului päivä, jolloin Boris Jeltsin ilmoitti vetäytyvänsä vallasta Venäjällä. Ruotsissa hän on kuuluisin valtiovierailusta, jonka aikana hän oli ollut niin päissään, että oli vaatinut maata, jossa ei ollut ainuttakaan hiilivoimalaa, sulkemaan kaikki hiilivoimalansa. Jännittävä jatkokertomus muodostui myös sen seuraamisesta, miten maailman kehittynein valtio sotki presidentinvaalinsa niin, että kesti monta viikkoa ennen kuin korkein oikeus pystyi äänin 5–4 toteamaan, että eniten ääniä saanut ehdokas oli hävinnyt.

Suomentaja: Laura Jänisniemi

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s