Matti Rönkä: Levantin kyy

levantin_kyy93106Kuuluuko päässä Matti Röngän kertojanääni, mies kysyi kun luin Levantin kyytä. Ei kuulunut. Mutta varmaan punastuin, kun luin kohtaa naisen haaroihin painuvista pikkuhousuista, hävystä ja kimmoisista huulista. Ainakin käänsin kannen näkyviin ja varmistin: ei kai sentään uutisankkuri Matti Rönkä!

En varmaan ole ainoa lukija, joka tahtomattaan epäilee Röngän uskottavuutta dekkaristina vain siksi, että kaverilla on harvinaisen julkinen siviiliammatti kirjailijanuran ohella. Se on tyhmää. Rönkä on nimittäin hyvä.

Levantin kyy on Röngän Viktor Kärppä -sarjan viimeinen osa eikä siksi ehkä ihan ideaali aloitus kirjailijan tuotantoon tutustumiselle, mutta nappasin kirjan mukaani etelänmatkalla hotellista, missä ystävällinen kanssaturisti oli jättänyt kirjan seuraavalle luettavaksi. Kirja onneksi toimii ihan itsenäisenäkin teoksena, eikä sitä lukiessa mitenkään haittaa se, ettei ole lukenut sarjan aiempia kirjoja.

Levantin kyyn päähenkilö on sortavalaislähtöinen, Suomeen kotiutunut Viktor Kärppä, jonka bisnekset piipahtelevat lain väärällä puolella. Hankalasta asetelmasta huolimatta Rönkä onnistuu tekemään Kärpästä sympaattisen hahmon.

En tiedä onko Röngällä jotain erityistä Venäjä-tuntemusta, mutta ainakin tällaiselle totaaliselle ummikolle dekkarin itäsävyt toimivat hyvin. Röngän kuvailemat piirit – Suomessa asuvat venäläiset, rakennusyrittäjät, Pietarin ja Venäjän Karjalan rikollisporukat – ovat riittävän uskottavia.

Parasta Röngän dekkarissa on kieli. Se soljuu vaivatta ja tyylitietoisesti, suomalaiselle dekkarille aivan poikkeuksellisen kauniisti. Se on tylyä mutta humoristista. Rytmi on kohdallaan. Tekstissä on herkkyyttä, joka ei ole imelää, ja rankkuutta tasapainottaa vahva ironia. Minulle Röngän tekstistä tulee etsimättä mieleen Jari Tervo, ja minun tapauksessani tämä on vahva kehu.

Olin oikonut, että ulkona oli lämmintä yli 20 astetta. Veljeni voisi mennä ostoksille ilmastoituun tavarataloon, hankkia vaikka kauniisti maalattuja lasisia joulukoristeita. Aljoša innostui ideasta, alkoi miettiä niistä tuontiartikkelia jo seuraavaksi vuodenvaihteeksi. Taidokkaasti maalatut emalipallot ja koreat tähdet kävisivät kaupaksi niin Suomen venäläisille kuin kantaväestöllekin, ja niitä saisi täältä säälliseen hintaan. Kevyitä rahtitavaranakin, Aleksei oli hehkuttanut, ja minä olin sanonut lähteväni asialle, tulevani kun se oli hoidettu.

Veljeni oli kiittänyt täsmällisyydestä ja vuolaasta informaatiosta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s