Markku Pääskynen: Roona saa vastauksen

roona-saa-vastauksenOnni pyöri ytimensä ympäri. Aurinko makasi pöydällä, olit kaunis kuin kessun kukka, onni se vain pyöri ympäri. Mutta toinen alku taikka kolmas, sekin oli onnea. Että voi tanssia laulun tahtiin, että se lyhyt lieka, johon meidät oli sidottu, kerrankin katkesi. Että laulu kuolemasta puhalsi ohimoihin, sen täytyi olla onnea.

Minä niin haluaisin rakastaa tätä kirjaa. Markku Pääskysen perhesurmista kertova Vihan päivä oli aivan hurjan hieno kirja, ahdistava tietenkin mutta totaalisen hieno. Roona saa vastauksen on ihan toista maata, 1960-luvulle sijoittuva outo Bonnie & Clyde -henkinen tarina ryöstön tekevästä pariskunnasta. Oikeastaan kirjassa ei tosin käy ilmi onnistuiko ryöstö vai ei: kirjan tarinassa lomittuu monta erilaista vaihtoehtoista juoniversiota. Yhdessä raha-auto ehtii mennä väijytyspaikan ohi Roonan ollessa metsäpissalla, toisessa rahalaukut eivät koskaan saavu Rooman lentoaseman tavarahihnalle, kolmannessa ne viedään ravintolasta Kreikassa.

Roona saa vastauksen ei muutenkaan ole perinteinen romaani, ei millään muotoa. Vihan päivääkin saattoi pitää tyyliltään runollisena, mutta se oli selkeästi romaani. Roona on enemmänkin proosarunoutta. Sellaiseksi se sitten taas on liian pitkä. Ja siinä on juoni, mutta sitä on luvattoman vaikea seurata.

Ehkä tämä olisi mestariteos jos tätä lukisi lomalla, yhtäjaksoisesti ja ilman työmurheita pompahtelemassa mieleen. Arkikiireen keskellä pätkittäin luettuna oli hemmetin vaikea keskittyä tällaiseen tekstiin kunnolla. Kun kirjanmerkit ovat aina hukassa, niin huomasin pariinkin kertaan tankanneeni samaa kohtaa uudestaan huomaamatta, että olin jo lukenut kyseisen pätkän. Aavistuksen noloa.

Myös mies selasi kirjaa ja väitti sitä tekotaiteelliseksi. Se ei pidä paikkaansa. Pääskynen on selvästi kirjoittanut runoproosaa tietoisesti kokeillen ja hyvinkin itseironisesti.

Heitit tumpin mereen, tai jos tahdon kertoa likimain runoitse sen mitä tapahtui, heitit sikarinlopun merenvaahdon kirjoitukseen, lauseisiin, joita meri väsymättä kirjoitti mädin, hedelmänkuorien, pullonkorkkien ja kalanperkeitten keskeen, lauseisiin saastan kielellä.

Roona saa vastauksen on välillä äärimmäisen kaunista tekstiä, välillä hauska ja räävitön. Teoriassa kaikin tavoin loistava kirja, mutta syystä tai toisesta lukukokemuksena vain keskinkertainen. Turhauttavaa.

Mietin mitä tekisin koston jälkeen, päätyisin ehkä roskaväen hampaisiin, makaisin nokkosia kasvavalla joutomaalla huokeasti naitavana ilman vittuni lepoa, kunnes olisin saanut matkarahat kokoon. Suomessa tekisin saman yksi ja kaksi ja kolme kertaa, jotta sinä voisit löyhkätä vieraan naisen ulolle ja juoda keppisi pilalle kavaltamillasi rahoilla.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s