Heidi Köngäs: Hyväntekijä

Heidi Köngäs HyväntekijäHassua miten paljon ihmisen lukutavat muuttuvat. Parikymmentä vuotta sitten luin melkein pelkästään amerikkalaisten mieskirjailijoiden tekstejä, kymmenen vuotta sitten lavensin myös naisiin ja aloin lukea kotimaisia mieskirjailijoita. Nyt minusta tuntuu, että luen pääasiassa kotimaisia kirjoja, ja todella paljon naiskirjailijoita. Mitä tämä on? Taantumista, kypsymistä, evoluutiota?

Heidi Köngäs, pitkään kehissä ollut naiskirjailija (ja ohjaaja!), on siis ilmiselvistä syistä yksi lukuhistoriani isoista aukoista. Harmi – ja hauskaa että löysin hänet nyt. Aloitin umpimähkään ensimmäisenä käteen sattuneesta kirjasta eli Hyväntekijästä.

Hyväntekijässä on kaksi teemaa. Toisaalta se on rakkaustarina, toisaalta se käsittelee ikääntyvistä vanhemmista luopumista.

Päähenkilö Alma on yksinhuoltajaäiti, jonka poika on jo irtautumassa kotoa, mutta joka taloudellisesti selviytyäkseen paiskii töitä kahdessa eri työpaikassa. Väsyttää, mutta siitä huolimatta hän huolehtii myös dementoituneesta äidistään ja yrittää tasapainotella toraisten vanhempiensa välillä.

Käsistä on lähtenyt kaikki pitovoima.
Juuri käsistä, jotka olivat hänen voimansa.
Kun hoidan häntä, en voi tunteilla. On pakko viestiä koko ajan sitä, että kaikki on ihan kunnossa ja suhtautua heikkouksiin kuin kyse olisi tilapäisestä pikkuflunssasta. Mutta joskus kun hän nukkuu nojatuolissa, joku voimakas tunne nousee kurkkuun. Sillä tuntemuksella ei ole oikein nimeä, se on sukua kauhulle, syvältä kumpuavalle hätähuudolle.

Alman ristiriitaiset tunteet vanhempiin suuntautuvan lojaalisuuden ja toisaalta muualle vetävän oman elämän välillä ovat tuttuja monille, myös minulle.

Usein tätä aihetta koskevien kirjojen lukeminen on minusta vapauttavaa ja helpottavaa, mutta Hyväntekijässä Alman arki tuntuu niin harmaalta, että lukukokemus oli hetkittäin melkein epämiellyttävä.

Onneksi on myös valoisia juonteita, kuten Alman hyvä suhde ihanan teinipoikansa Sakun kanssa. Saku on kirjassa sivuhahmo, mutta hänestä Köngäs onnistuu tekemään syvän ja kiinnostavan.

Ja usein pienistä hetkistä tulee raskaassakin arjessa kauniita.

Äidin suu avautuu vain vähän, mutta isä avaa suutaan isolle työntäessään lusikkaa äidin suuhun. Kaikki liikkeet ovat hidastettuja, lusikan matka puurolautaselta suuhun. Nousen ja kaadan itselleni keittimestä kahvia, en hallitse itseäni kun näen heidän sovintonsa.
Ikkunalaudalla on valkovuokkoja vesilasissa, niiden suonet erottuvat valoa vasten, aamu on räjähtävän kirkas.

Hyväntekijän varsinainen clue on tietysti Alman ja Juhanin intohimoinen rakkaustarina. Köngäksen tekstin juju onkin varmasti myös ero Alman yksitoikkoisen arjen ja Juhanin kanssa vietettyjen hetkien välillä. Ekoilta treffeiltä pariskunta päätyy suoraan sänkyyn, toiset treffit ovat Pariisissa.

Ihminen tunnistaa vertaisensa heti. En usko hitaasti kehittyviin rakkauksiin, vaan niihin joissa mennään pohjaan asti heti ensi parkaisulla. Kaikki muu on teeskentelyä, kaikki, missä ihminen kuvittelee voivansa päättää ketä rakastaa.

Alma tietää Juhanin tavatessaan, että tästä ei ole tulossa vakiintunutta parisuhdetta. Juhani työskentelee Lääkärit ilman rajoja -järjestön kautta afrikkalaisella pakolaisleirillä eikä Suomeen asettuminen ole hänen suunnitelmissaan. Kaikesta järkeilystä huolimatta Alma rakastuu ja riutuu odotellessaan tekstiviestejä, joita ei tule. Arki on entistäkin harmaampaa.

Kaikki on vaikeaa ja mahdotonta, syvän oranssia ja polttavaa. Vihaan Afrikkaa ja sen suunnatonta hätää.
Tapa heti.

Kirjan nimi viittaa epäilemättä sekä Almaan että Juhaniin. Juhani on työssään itsestäänselvästi hyväntekijä, kun taas Alman hyväntekijyys on jokapäiväisempää, pienimuotoisempaa laatua. Juhani hahmona jää kaksiulotteiseksi, mutta se ei lukijan kannalta ole ongelma, hän on ison osan tarinaa toisella mantereella ja oikeastaan vain olemassa Alman tunteiden kohteena.

Köngäksen kynästä syntynyt Alma sen sijaan on lihaa ja verta. Huomaan kyseenalaistavani hänen ajatuksiaan ja motiivejaan: ne eivät ole epäuskottavia, mutta lukijana olen totaalisesti asettunut Alman nahkoihin. Enkä minä ole Alma.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s