Petri Tamminen: Meriromaani

MeriromaaniSuuren purjealuksen pohjakosketus tuntuu notkahduksena polvissa ja vatsanpohjassa ja päässä. Hetken olo on painoton. Vasta kun laiva seilaa taas tahtonsa mukaan, jatkaa aikakin kulkuaan ja kaikki on maailmassa ennallaan. Juuri tämä ennallaan olo tuntuu aavemaiselta, kun kuitenkin tietää että vesi saattaa parhaillaan tulvia ruumaan.

Petri Tammisen pienoisromaanin päähenkilö on todellinen surullisen hahmon ritari, merikapteeni Vilhelm Huurna, joka upottaa laivan toisensa perään ja epäonnistuu rakkaudessa.

Petri Tamminen on mahtava novellisti, mutta kyllä Meriromaanikin toimii, joskin hyvin novellimaisella tavalla: sen vahvuus on hetkien maalailussa ja tiheässä tunnelmassa.

Inhimillisen epävarmuuden kuvaajana Tamminen on hykerryttävän osuva.

Keinutuoli oli kahdenistuttava ja muutenkin jykevää malllia. Huurna istui ensin tuolin keskellä ja levitti kätensä, mutta kun asento alkoi tuntua hänestä rehvakkaalta, hän otti kädet syliinsä. Siinä asennossa hän tunsi itsensä lapseksi, ja hän hivuttautui keinutuolin toiseen reunaan. Se alkoi tuntua hänestä siltä kuin hän toivoisi jotakuta viereensä, ja hän nousi ja meni istumaan ikkunaseinälle sivustavedettävän reunalle.

Meriromaanin perussävy on vakava. Vilhelm Huurna seuraa elämäänsä kuin sivustakatselijana. On kuin hän itse asiaintilaan mitenkään vaikuttamatta päätyisi merikapteenikouluun, aina uuden laivan kapteeniksi, kuin ansiotta selvityisi vaikeuksista, ajautuisi intohimottomaan avioliittoon. En ole ihan varma mitä Tamminen Huurnan ajopuumaisuudella haluaa kertoa: lukijalle kokemus on toisaalta outoudessaan kiehtova mutta myös vieraannuttaa päähenkilöstä.

Perustavanlaatuisesta vakavuudesta huolimatta Tammisen tekstissä pilkahtelee huumori.

Hän mietti ensin katkerana, että kohtalon luulisi jo armahtavan yhtä ja samaa miestä joutumasta yhä uudestaan samoihin vaikeuksiin, mutta sitten hän huomasi ettei mitään tällaista armahtavaa kohtaloa ollut olemassa ja että oudolta sekin olisi tuntunut jos yksi ja sama mies joutuisi aina uudestaan erilaisiin vaikeuksiin.

Petri Tammisella ei ole tapana kauheasti alleviivata, mutta tässä kirjassa hänen agendansa käy harvinaisen selvästi läpi. Se ei haittaa, koska tykkään Tammisen viestistä.

Tamminen haluaa muistuttaa lukijoitaan hetkessä elämisen tärkeydestä – häpeästä ja virheiden pelosta luopumisesta. Kamalatkaan kokemukset eivät juuri tapahtumahetkellä ole niin hirveitä kuin ne ennakkoon pelätessä tai jälkikäteen omia epäonnistumisia muistellessa tuntuvat.

Tuon kun oppisi ja muistaisi: miten paljon helpompaa elämä olisi.

Tuijata on kirjoittanut hienon arvion samasta kirjasta.

Mainokset

One thought on “Petri Tamminen: Meriromaani

  1. Kiitos linkkauksesta! Ajopuuagenda on kiehtova, tyylitelty ja tosi. Kiteytät sen nasevasti! Huurnan eleetön elämänkulku ulottuu koskettamaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s