Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori

Tattada-daa-da-daa! Tässä se nyt on, hauska ja kepeä (romanttinen) romaani joka ei ole typerä tai muuten rasittava.

Veera Niemisen Avioliittosimulaattori kertoo maailman herttaisimman tarinan juuri tavanneista opiskelijarakastavaisista. Aino on karjalainen höpöttäjä, joka rakastuu opiskelijapaikkakunnallaan silmittömästi länsisuomalaiseen Jussiin. Pian ensitapaamisen jälkeen alkaa opiskelijoiden kesäloma, jonka ajaksi Aino muuttaa Jussin kotitilalle.

Tilalla odottavat Jussin isä, setä ja veli, jotka eivät juuri pukahda sanaakaan, ja jos pukahtavat, tekevät sen vaikeasti tulkittavalla tylpällä murteella. Karjalainen Aino puhua pulputtaa kuin papupata ja miettii hermostuttaako isäntänsä jatkuvalla puhetulvallaan.

Unto selittää, ja minä kuuntelen miestä kuin puheongelmaista lasta. Jotta saisin selvää hänen sanoistaan, joudun kumartumaan eteenpäin niin että kaulakoruni roikkuu kahvikupissa. Tajuan myös tuijottavani appiukkoa silmät tapillaan ja kulmakarvat kohotettuna. Nyökkäilen puheen tahtiin ikään kuin antaen hänelle luvan jatkaa.
Joo, Unto, mie oon vielä mukana, jatka vaan. Hyvä Unto.
Tajuan näyttäväni idiootilta, mutta jos keskittymiseni herpaantuu hetkeksikään, menetän otteeni noista puolikkaista sanoista ja koko tarina karkaa. Sitten vaikutan idiootilta, joka ei ymmärrä puhetta. Nyt vaikutan vain idiootilta, jolla on suuria vaikeuksia ymmärtää puhetta.

Kirjassa sivutaan kipeitäkin aiheita, mutta käsittelytapa on kevyt. Jussin äiti on kuollut, ja perheenjäsenet poteroituneet omiin suojakuorinsa. Aino saa suorasukaisuudellaan avattua monia vuosien takaisia lukkoja.

Tarvitseeko länsisuomalaiden vaitonaisuuden ratkeaminen vain karjalais-savolaista junttausta jotta kommunikaatio alkaa pikkuhiljaa pelata? Ei nyt sentään, mutta puhumisen puolesta Avioliittosimulaattori lahvasti liputtaa. Eikä onneksi pelkästään humoristisin sävyin.

Jos ihmiset tietäisivät, että jotain voi rakastaa näin paljon, he eivät tyytyisi tyydyttäviin parisuhteisiinsa. Jos kaikki vain tietäisivät tällaisen tunteen olemassaolosta, he eivät koskaan lakkaisi etsimästä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s