Karo Hämäläinen: Yksin

karo-hamalainen-yksinHuomasin viime viikolla veljeni autossa äänikirjan Karo Hämäläisen Paavo Nurmi -romaanista Yksin, ja oikein ahdistuin: tuota on varmaan hirveää kuunnella!

Hätkähdin itsekin vahvaa reaktiotani. Tavallaan se on myös outo, koska lukiessani olin kirjasta vaikuttunut. (Lukemisesta on nyt kulunut aikaa, sehän oli jo kesälomalla viime vuonna.)

Mutta pakko on sanoa, etten oikein tiedä mitä tästä romaanista ajatella.

Karo Hämäläinen kirjoittaa vähäeleisesti, lyhyin virkkein, mutta hyvin. Yksin ei ole todellakaan ole monumentaalinen, faktoja kertaava elämäkerta: kaukana siitä. Se pohjautuu faktoihin, mutta on Hämäläisen vahvasti tulkitsema. Uskon, että tulkinta on kohteelleen hyvinkin uskollinen.

Vahvan näkemyksen Hämäläinen kuitenkin ottaa.

Ikoninen Paavo Nurmi on tunnetusti tylyn ja askeettisen miehen maineessa. Menestyksekäs urheilija ja liikemies rakensi imperiuminsa itse, huolimatta apua ja nauttimatta saavutuksistaan. Hämäläinen ei ainakaan yhtään pura tätä myyttiä.

En saanut nautintoa tuskasta. En saanut nautintoa suorituksista, saavutuksesta, voitoista. En nauttinut juoksemisesta, rakentamisesta, pörssiosakkeiden ostamisesta enkä edes myymisestä voitolla. En rakastanut rahaa enkä mitaleita.
Odotuksesta ehkä nautin. Kuinka hyvältä tuntuisikaan, kun olin tehnyt hyvin treenini, kauppani, taloni, rahani?

Ottaen huomioon että Nurmi on myyttinen kansallissankari, henkilönä hän on edelleen salaisuuksien varjossa. Hämäläisen romaani avaa hitusen Nurmen motiiveja ja sielunelämää. Mikä teki tästä urheilulahjakkuudesta sen loputtoman sinnikkään, vaativan, luovuttamattoman taistelijan, mutta myös katkeran, itsekkään ja yksinäisen miehen? Avaimet varmaankin ovat tässä romaanissa, mutta pintapuoliseksi se silti jää.

Yksin on taidokas romaani, mutta ainakin perinteistä elämäkertaa odottavat lukijat pettyvät.

Karo Hämäläisen silmin Nurmen elämän käännekohdat ovat isän varhainen kuolema ja rakastetun (koettu) hylkääminen. Romaanin mukaan Nurmi rakasti elämänsä loppuun asti naapurintyttöä, jonka menetti väärinkäsityksen vuoksi. Ja kun loppuun saakka torjuu muut ihmiset, eivät henkilökohtaiset voitotkaan tunnu miltään.

Miksi sitten ajatus tämän – aika lyhyen – romaanin kuuntelemisesta äänikirjana kuulosti niin raskaalta? 

Siksi, että Hämäläisen näkemys Nurmesta on niin kategorisen negatiivinen. Aivan kuin hän ei olisi löytänyt kuvaamastaan hahmosta mitään hyvää. Hämäläisen Nurmi on tympeä, junnaava, synkeä mies. Ei edes kovin lahjakas urheilija, pelkästään monomaanisen sitkeä.
Yksin on mielestäni yhden ihmisen henkilökuvaksi turhan mustavalkoinen. Tarina on kirjoitettu taitavasti, mutta kaipaisi myötäelämistä.

Niin paljon vihasin tappiota, että menetin voitot. Niin tuhlasin elämäni. Ei tapahtunut sinun tahtosi, eikä minun, ja nyt kun kaikki on mennyttä, mitään ei enää ole.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s