Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe

doerrMyöhäisherännäinen tilittää jälleen: Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe kohautti romaaneja lukevaa maailmaa jo pari vuotta sitten. Kirjan kansi – ja ehkä nimikin – pitivät minut romanttisuudellaan etäällä, mutta kun kirja lopulta tuli käden ulottuville kollegan tuotua sen tarjolle työpaikan keittiökirjastoon, niin nappasin sen lomalukemiseksi joulun aikaan.

Kyllä tämä kirja todellakin kannattaa lukea.

Kaikki se valo jota emme näe käsittelee toista maailmansotaa kiinnostavasti rintaman molemmilta puolin. Näkökulmista toinen on Marie-Lauren, Pariisin pommituksia isänsä kanssa pakenevan sokean tytön. Toinen kertojaäänistä kuuluu saksalaiselle orpopojalle Wernerille, joka matemaattisen lahjakkuutensa takia päätyy radiotoiminnan erikoismieheksi SS-joukkoihin.

Doerrin romaanin rakenne on se nykyään jo melkein vakioksi käynyt. Eri kertojia eri ympäristöissä, aikahyppyjä eteen ja taakse. Lukijalle on tietenkin selvää, että Marie-Laure ja Werner vääjäämättä tapaavat jossain vaiheessa.

Marie-Lauren ja Wernerin polut yhdistyvät sodan viime metreillä Saint-Malossa, kaupungissa joka tuhoutuu kokonaan Normandian maihinnousussa. Seurauksena on jotain romanttisentyylistä, mutta se ei tarinassa ole olennaista.

Mikä sitten on Doerrin tarinan juju? Sitä jäin miettimään, koska keskiössä ei ole rakkaustarina, vaikka sellainenkin on pitänyt (jo toteutumassa olevaa) elokuvakässäriä ajatellen ujuttaa mukaan.

Ehkä olennaista Doerrin tarinassa on muistuttaa, että sodassa ei ole voittajia. Tai että rintamien molemmilla puolilla on samanlaisia ihmisiä. Hyviä ja pahoja. Tai että on tärkeää olla utelias elämälle, uutta kohtaan. Että materia ei ole tärkeää, ja jos niin kuvittelee, tuhoutuu. Että kannattaa seurata lintuja.

Hienoa on se, ettei Doerr osoittele liiaksi. Lukiessa tulee sellainen olo, että tämän lukeminen on tärkeää, mutta ei sellaista tunnetta, että minulle yritetään tuputtaa jotain. Doerr antaa lukijansa oivaltaa itse. Tätä romaania on kutsuttu vähättelevällä lukuromaanin määreellä. Helposti sulava ja nopea Kaikki se valo jota emme näe tosin on, mutta ei lukuromaanille tyypillisen kepeä. Ainakin minussa se sysäsi liikkeelle paljon ajatuksia, enimmäkseen hyvin synkeitä.

Romaanin luvut ovat lyhyitä, vain parin sivun mittaisia. Tyylillisesti se on minusta vähän hankala ratkaisu. Teksti ei aina ehdi tempaista mukaansa, kun henkilöt, ajanjakso ja ympäristö jo vaihtuvat. Doerr kirjoittaa hienosti, mutta kerrontaratkaisullaan turhaan katkoo tekstin imua. (Toisaalta tämä rakenne olisi ihan universaalisti näppärä ratkaisu minulle, jolle usein päivän ainoat lukuhetket ovat muutaman minuutin pätkiä työmatkalla: metrossa, ratikassa tai kävellessä. Nämä luvut, tai useampiakin, ehtii lukea tällaisessa pikasessiossa.)

Sotahistoriasta kiinnostuneena minua kiehtoi tässä kirjassa myös Saint-Malon kaupungin tarina, jota en tuntenut ennestään. Tuusannuuskaksi pommitettu (ja sittemmin uudelleen rakennettu) vanha kaupunki tulee lukijalle tutuksi hienon kerronnallisen tekniikan kautta.

Tarinaan nivoutuu olennaisesti Saint-Malon kaupungin pienoismalli, jonka lukkoseppäisä tekee Marie-Laurelle jotta sokea tytär oppii tuntemaan kaupungin ja pystyy liikkumaan siellä yksin. Pienoismallin varjolla Doerr kuvaa kohtalokasta kaupunkia yksityiskohtaisesti, mutta onnistuu siinä tavalla, joka ei tunnu tylsältä, turhalta tai puuduttavalta.

Jos haluat ymmärtää, miltä sota voi tuntua, lue tämä.

Joskus he näkevät tehtaalle kulkiessaan ruumiita, tuhkaksi muuttuneita muumioita, tunnistamattomaksi kärventyneitä ihmisiä. Toisinaan taas ruumiit näyttävät täysin vahingoittumattomilta, ja juuri sellaiset saavat Jutan kauhun valtaan: ihmiset näyttävät siltä kuin voisivat hetkenä minä hyvänsä nousta laahustamaan takaisin töihin heidän muiden kanssa.
Mutta eivät nouse.
Kerran hän näkee kolme lasta rivissä kasvot päin maata, reppu selässä. Hänen ensimmäinen ajatuksensa on: herätkää, menkää kouluun. Sitten hän ajattelee: repuissa voi olla ruokaa.

Suomentanut Hanna Tarkka

WSOY

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s