Juuli Niemi: Et kävele yksin

Et kävele yksinNämä huulet ja kieli ja ranteet ja jalat solmussa allani, pakkanen ei haittaa, on lämmin ja hiukset tuoksuvat kuin kesä ja on kesä tammikuussa nyt juuri minä olen tässä ja voisin melkein sulaa tyttööni kiinni.

Teini-ikä on nyt niin pop. Skam on parasta televisiota pitkään aikaan ja Juuli Niemen viimevuotinen Finlandia Junior -voittaja Et kävele yksin iskee samaan hermoon.

Molemmat kuvaavat nuoria näiden ansaitsemalla tavalla: suoraan ja vähättelemättä teini-iän tunteiden tärkeyttä. Niistä puuttuu aikuisen lempeän huvittunut, ylhäältä alas kohdistuva katse. Se on arvokasta, ja lopputulos on riipaisevan kipeä.

Et kävele yksin kertoo ysiluokkalaisista Adasta ja Egzonista. Ada on isätön boheemin taiteilijaäidin ainoa tytär, Egzon kosovolaisen pakolaisperheen poika, jonka kotia synkentävät vanhempien traumat ja perheeseen välinsä katkaissut isoveli.

Veli ei halunnut koskaan myöntää, että tämä lähiö on ainoa paikka, jossa voi olla varma, ettei kuule huutelua takaapäin, tai jos kuulee, niin tietää, että sivuilta tulee varmistusta. Sen takia minä katson poispäin, kun ostarin takana puliämmä on kyykistynyt kuselle ja sen äijä piikittää vieressä suoneen. Vittu mitä paskaa, veli huutaa pääni sisällä, mutta minä katson poispäin.

Egzonin maahanmuuttajatausta on tärkeä osa Et kävele yksin -romaania. Millaista on asua ulkopuolisena maassa, johon olet syntynyt? Olla muiden silmissä kotoisin jostain, missä et ole koskaan käynyt? Toivoa, ettei äiti koskaan ymmärrä ettei tämäkään maa lopulta ole turvallinen?

Ennen kaikkea Niemen romaani on kuitenkin kaunis, haikea rakkaustarina.

Ada maistuu minttuteeltä. Ehkä muistan sen maun ikuisesti juuri ennen kuin kosketan toista. En kosketa enää ketään toista. En ole koskaan koskettanut ketään toista.

Ada ja Egzon uskaltautuvat rakastumaan. Toisen hyväksyntä ja ihailu tekee hyvää. Ada hyväksytään poikaystävänsä mukana uusiin kaveripiireihin: aiempi paras ystävä tuntuu vähän nololta ja saa jäädä syrjään.

Ei ole sattumaa, että juuri häpeä on sekä norjalaisen menestysnuorisosarjan että suomalaisen teiniromaanin tärkein teema.

Vaikka Juuli Niemen teinit ovat fiksuja ja sanavalmiita, he eivät pysty puhumaan siitä mistä pitäisi. Häpeä on liian vahva. Kun omaa epävarmuutta ja epäilyksiä ei saa sanottua ääneen, kaikki menee pieleen. Eikä vaikenemisen kehää enää saa poikki.

Ihan kuin Skamia katsoessa, Et kävele yksin -romaania lukiessa haluaa epätoivoisesti Adan ja Egzonin onnistuvan suhteessaan ja kärsii heidän kärsiessään. Puhukaa, perkele!

Nyt kumpikin etenee ilman karttaa. Silloin on aika helppoa erehtyä reitistä ja päätyä johonkin minne kumpikaan ei aikonut mennä ja silloin ei voi enää sanoa anteeksi, en osaa. Ei enää kysymystäkään siitä tuntuuko hyvältä tuntuuko pahalta. Nyt on menty jo toista kautta. Nyt on menty ihan liikaa.

Tämän romaanin hienous on siinä, että vaikka epävarmuus on erityisesti teini-iän ongelma, niin ei se mihinkään katoa. Vuosien mukaan sitä pystyy peittämään samalla kuin tunnistaa omia vahvuuksiaan ja – jos hyvin käy – oppii edes vähän sanoittamaan tunteitaan tärkeissä ihmissuhteissa.

Mutta samat häpeän tunteet säilyvät. Ne jäävät jonnekin kehomuistiin ja aktivoituvat helposti. Siksi ne voi taitavalla kerronnalla herättää, ja Et kävele yksin tekee sen upeasti.

Juuli Niemi on aiemmin ohjannut nuorisoelokuvia ja tämä on hänen ensimmäinen romaaninsa. Ehkä sen takia Et kävele yksin on niin selkeästi kategorisoitu nuortenromaaniksi. Minusta tämä on niin täysiveristä proosaa, että sen voisi luokitella aikuisten kaunokirjallisuudeksi. Toivon ainakin, että aikuisetkin löytävät sen.

Häpeä ei ole tunne, se on tila. Sillä on seinät, jotka osaavat puristua yhteen ja katto, joka putoaa uudestaan ja uudestaan päällesi, ja lattia, joka on niin pettävä, ettei kukaan ole pysynyt sillä pitkään pystyssä. Häpeä on niin kuuma, että iho muuttuu sekunnissa kekäleenpunaiseksi ja toisena hetkenä niin kylmä, että varpaat putoavat kimpaleina lattialle. Häpeää ei hengitetä, sitä haukotaan katkonaisesti sisään. Häpeä tulee kun muistaa, häpeä vaanii heti jos yrittää ymmärtää.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s