Johannes Ekholm: Rakkaus niinku

Rakkaus niinkuHuh huh. Huh huuuuuh.

Tunnen itseni vanhaksi. Ja kyllähän minä olen vanha, ainakin tässä Rakkaus niinku -kontekstissa.

Mutta olen tosi iloinen että luin tämän kirjan.

Johannes Ekholmin Rakkaus niinku on varsinainen metakirjoittamisen ja tyylikokeilujen sekamelska. Olin alkuun ihan pöyristynyt: tämä on kamalaa! Ja oli se, tavallaan. En voi sanoa nauttineeni tämän romaanin lukemisesta, mutta sivu sivulta idea alkoi avautua.

ISÄ: Mikäs projekti se on?
JOONA: Hmm, kirjotan tavallaan ”kirjaa”…
ISÄ: Vai niin? Sinäkin kirjoitat! No sepäs!
JOONA: Joo, kelasin että ehkä sais rahaa tai sillee…
ISÄ: Saako kysyä mistä aiheesta?
JOONA: Hmm, ehkä vois sanoo että se on kirja vallasta ja häpeästä… Ja rakkaudesta. Niinku.
ISÄ: Isoja aiheita!
JOONA: Joo. Mut ehkä käsittelytapa on sillee ”mikropolitiikka”.
ISÄ: Minä olen itse vähän ruosteessa, huomaan. Työtahti on hidastunut. Reuman takia osittain. Ja tilanpuutteen. Työhuoneeseeni ei enää mahdu enempää kirjoja! Hah.
JOONA: Mä luen ja kirjotan nykyää pelkästää kännykäl… Tai kyl mä jotain viel läppärillä. Mut se on ihan kätevää, voi raitiovaunussa ja kahvilassa ja sillee…

Rakkaus niinkun päähenkilö Joona on kolmekymppinen toimittaja, joka on skandaalinkäryisesti lähtenyt lätkimään töistään ja joutunut rahapulassaan asumaan isänsä nurkkiin Kirkkonummelle. Maineesta on vielä sen verran jäljellä, että kustantaja on tilannut Joonalta romaanikäsikirjoituksen ilman minkäänlaisia tekstinäytteitä. Se on hyvä, koska mitään tekstiä ei ole vielä olemassa.

Joona päättää tehdä romaanistaan dokumentaarisen. Hän nauhoittaa ja litteroi keskustelujaan ja tallentaa chattikirjoittelujaan.  Joonan tuleva romaani – kuten myös Rakkaus niinku – koostuu näistä.

Tyylillisesti se on superhorjuva, mutta myös herkullinen valinta.

SAD91RL
luin

JOONA
ok

SAD91RL
tuli mieleen sellane esimerkki
mikä barthesilla on re:kirjottaminen
mis se kertoo nähneensä bussissa miehen, joka lukee kirjaa
ja alleviivaa mustalla kuulakärkikynällä jokaisen sanan

JOONA
haha
mut se on mulle just se hienous siinä
että se teksti ei ehdota valmista tapaa
erottaa mikä on relevanttii ja mikä ei
lukija joutuu ite päättää
”A squirrel dying in front of your house may be
more relevant to your interests right now than
people dying in Africa.” – Mark Zuckerberg

Jotta kokonaisuus saataisiin viittaamaan entistäkin enemmän ristiin, niin romaanin Joonan isä on julkaissut menestyneitä autofiktiivisiä romaaneja. Joona on käärmeissään siitä, että isä kuvaa hänet ja muut läheisensä epäoikeudenmukaisessa valossa.

Mä en vaan tajuu mitä järkee siinä on, jos sä pilaat välit sun elossaoleviin sukulaisiin saadakses sovinnon sun kuolleiden vanhempien kanssa? Miten sä voit oikeuttaa itselles sen, että käytät sun perhettä materiaalina ja puhut meistä vähättelevään tapaan korostaaksesi sun omaa uhriasemaa?

Samaan aikaan Joona aikoo käyttää oman romaaninsa materiaalina tosielämän tapahtumia ja keskusteluja, joissa vastapuolet eivät tiedä tulevansa dokumentoiduksi tulevaan taideteokseen.

SAD91RL
mut toi ei mun mielestä pidä paikkaansa
sun positio ei oo ”toiseus”
vaan sä oot aina se subjekti jolla on valta.
mulle toi näyttää tosi tyypilliselt
sellaselt male gaze asetelmalta
että sä katsot
ja riistät niiltä katseen kohteilta niiden toimijuuden
koska ne ei tiedä mihin ne on joutunu
ja mut lukijana pakotetaan näkemään se tilanne
sun näkökulmasta

Rakkaus niinku on syvimmiltään hitonmoista muniin puhaltelua. Kirjailija analysoi kirjoittamisen prosessia: että millanen ”kirjallisuuden idea” vois tänä päivänä olla, tai miten joku paperikirja vois olla edellee relevantti. Tai niinku, mä mietin usein itse että voisko teksti olla sillee ”litteempää”, eikä niin selittelevää? Mä haluisin oppii kirjottaa pinnallisesti.

Tämä kaikki saattaa kuulostaa ihan hirveältä. Se onkin niin kaukana romaanikerronnan traditioista, että Rakkaus niinku on raskasta luettavaa. Ekholmin oivallukset ovat silti niin kiinnostavia, että lukeminen kannattaa.

Luin tämänkin kirjan aikaa sitten. Kirjan tekstistä ottamiani valokuvamuistiinpanoja (sic!) purkaessani monet kirjaan dokumentoiduista keskusteluista liittyvät yhteiskunnan hegemonia-asetelmiin ja siksi myös juuri nyt pinnalla olleeseen #metoo-kampanjaan, jolla haluttiin nostaa keskusteluun seksuaalisen häirinnän yleisyyttä. Joona jos kuka on heteronormatiivinen cis-mies, mutta silti ihminen, joka myös tietää olevansa etuoikeutettu.

oli joku gallup jonka mukaan tinderis miesten yleisin pelko
että nainen on lihavampi kuin miltä näyttää kuvassa
naisten yleisin pelko että mies on raiskaaja/sarjamurhaaja


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s