EILISPÄIVÄN KIRJAT ON TOISTAISEKSI TELAKALLA. Koska lopultakin sain perustettua sen oikean elämän lukupiirin. Maailma ei tarvitse lisää kirjablogeja, mutta kirjoitan silti vielä yhtä. Moneen kertaan tekemäni suunnitelmat lukupiirin perustamisesta tai sellaiseen osallistumisesta ovat aina hautautuneet muiden kiireiden alle. Tämä blogi saa korvata todellisen elämän lukupiirit.
Blogini nimi Eilispäivän kirjat juontaa juurensa kahteen asiaan. Minut on asetettu kirjojen ostokieltoon, joten lainaan lukemani kirjat kirjastosta eivätkä ne siksi yleensä ole kaikkein ajankohtaisimpia uutuuskirjoja.
Toiseksi halusin aloittaa tämän blogin, koska ajattelin että se olisi hyvä tapa muistella lukemieni kirjojen synnyttämiä ajatuksia. Harmittelen usein sitä, että kirjoista jää mieleeni vain epämääräisiä tunnelmia.
Luen melkein mitä vain. Eniten kotimaista ja anglosaksista proosaa, mutta myös popularisoitua tiedettä, etenkin jos aihepiiri liippaa historiaa, yhteiskuntatieteitä tai psykologiaa.
Maailma on niin täynnä hyviä kirjoja, ja niin vähän aikaa.
Yhteys: soili.helminen(at)gmail.com
Eilispäivän kirjat: huonomuistisen naisen tajunnanvirtaa 
Hei! Löysin blogisi tänään, kun hain arvioita Gattisin kirjasta VIhan kadut. Ja sitten harhauduin katsomaan kirjailijalistastasi yhtä sun toista, ja huomasin, että kirjoitat juuri niin kuin täytyisi kirjoittaa. Nopein vedoin, osuvasti, henkilökohtaisesti, vaihtelevasti – hyvin! Aika usein arviosi osuvat yksiin omieni kanssa. Kiinnostukseni kohteena ovat myös mainitsemasi historia, yhteiskuntatieteet ja psykologia. Vähän jännitin, mitä löytyy kohdasta Sirpa Kähkönen… Yksi suurista kotimaisista, totuudellinen ja aito kirjoittaja, lempikirjailijani Kuopio-sarjallaan.
Ja sitten lopuksi ajattelin katsoa, mikä on viimeinen kirjoituksesi…
Pysähdyin totaalisesti. En muista toista näin henkilökohtaista kirja-arvostelua.
Miten voit?
Heippa ihana Nimetön! Kaikkien blogiperiaatteiden nimissä vastaan kauheasti myöhässä, mutta olen tosi otettu palautteestasi. Olin iloinen jo viestin saadessani, mutta tuolloin vielä edelleen vähän lamaantunut enkä saanut heti vastattua. Sittemmin olen unohtanut vastata, kun blogiini tulee niin kovin vähän kommentteja 🙂
Tämän palautteen lopussa siis viitataan huhtikuussa julkaisemaani Laura Lindstedtin Oneironia koskevaan postaukseen, jossa kerroin isäni kuolemasta. Elämä voittaa lopulta, meidän jäljelle jäävien osalta. Minulla oli maailman paras isä, ja olen onnellinen siitä.
Kiitos vielä ihanasta palautteesta. On aina mahtavaa tavata sukulaissieluja jotka tykkäävät samoista kirjoista. Sirpa Kähkönen on huikea. Ja kyllä blogipostauksistakin tulee aina parempia jos on oikein tohkeissaan jostain asiasta. En halua lätistä turhia, joten kaikesta luetusta ei ole kovinkaan paljon sanottavaa.