Tytti Parras: Jojo

Ylen 101 kirjaa -projektin hienous on siinä, että sen suosituksia seuraamalla tulee luettua muutakin kuin niitä omaan lukuhaaviin normaalisti tarttuvia kirjoja. Itsenäisyyden joka vuodelta on valittu yksi kirja, ja vuoden 1968 edustajaksi valikoitui Tytti Parraksen esikoisromaani Jojo. Parras oli Jojon ilmestymisen aikaan 25-vuotias, eikä todellakaan arastellut aiheen valinnan kanssa. Jojo kertoo abortista aikana, jolloin abortin … More Tytti Parras: Jojo

Antti Holma: Järjestäjä

Miksi se huora kajosi minun leivokseeni, kysyin itseltäni pää tyynyn alla. Oli jo valoisaa. Kysyin uudestaan ja uudestaan. Kylmät jalat heiluivat, vaikka en minä niitä heiluttanut.  Jos hän ei olisi kajonnut leivokseeni, minulla olisi ollut kaksi viikkoa kunnollista lomaa, suloista toimettomuutta, pidäkkeetöntä tupakointia ja tuijottamista. Mutta koska se huora iski näppinsä minun vähäiseen herkkuuni, minä … More Antti Holma: Järjestäjä

Heidi Köngäs: Hertta

Keskustelut olivat kiihkeitä, huudettiin toinen toistemme päälle, juotiin lisää vodkaa, jossain vaiheessa joku aloitti jonkun haikean laulun. Yhdyimme siihen ja lopulta vedettiin aina ”riistäjät ruoskaansa selkäämme soittaa, vastassa valkoinen armeija on, pakko on taistella kuolla tai voittaa, ratkaisu eessä on tuntematon”. Huone oli sakeana mahorkan savua, kädet hakivat käsiä, vaivihkaa jotkut poistuivat, suhteita syntyi ja … More Heidi Köngäs: Hertta

Petri Tamminen: Meriromaani

Suuren purjealuksen pohjakosketus tuntuu notkahduksena polvissa ja vatsanpohjassa ja päässä. Hetken olo on painoton. Vasta kun laiva seilaa taas tahtonsa mukaan, jatkaa aikakin kulkuaan ja kaikki on maailmassa ennallaan. Juuri tämä ennallaan olo tuntuu aavemaiselta, kun kuitenkin tietää että vesi saattaa parhaillaan tulvia ruumaan. Petri Tammisen pienoisromaanin päähenkilö on todellinen surullisen hahmon ritari, merikapteeni Vilhelm Huurna, … More Petri Tamminen: Meriromaani

Heidi Köngäs: Hyväntekijä

Hassua miten paljon ihmisen lukutavat muuttuvat. Parikymmentä vuotta sitten luin melkein pelkästään amerikkalaisten mieskirjailijoiden tekstejä, kymmenen vuotta sitten lavensin myös naisiin ja aloin lukea kotimaisia mieskirjailijoita. Nyt minusta tuntuu, että luen pääasiassa kotimaisia kirjoja, ja todella paljon naiskirjailijoita. Mitä tämä on? Taantumista, kypsymistä, evoluutiota? Heidi Köngäs, pitkään kehissä ollut naiskirjailija (ja ohjaaja!), on siis ilmiselvistä … More Heidi Köngäs: Hyväntekijä

Sirpa Kähkönen: Graniittimies

Me lähdimme siksi, että mieheni oli kuumapäinen ja ylpeä eikä tahtonut anella työtä niiltä, jotka löivät oven punikin edestä kiinni, läksimme uskon varassa, luottaen että on olemassa maa, jossa työläinen saa elää vapaana. Me läksimme siksi, että olimme lukeneet niin monta kirjaa. Ja myös rakkauden tähden. Minä olisin seurannut miestäni vaikka maankuoren alle tai meren … More Sirpa Kähkönen: Graniittimies

Henning Mankell: Juoksuhiekka

Jos haluat harmitonta lomalukemista, niin älä valitse syöpään sairastuneen kirjailijan hyvin henkilökohtaisia mutta täysin yleistettäviä ajatuksia elämästä, sen merkityksettömyydestä, sattumanvaraisuudesta, epäreiluudesta ja julmuudesta. Loman ensimmäiset pari viikkoa olivat aika kiireisiä: paljon tekemistä päivisin, iltaisin ennen nukkumaanmenoa jaksoi lukea vain hetken. Henning Mankellin Juoksuhiekka ei tekstinä vedä dekkarin tavoin, ja siksi lukeminen lyhyissä pätkissä oli tavallistakin … More Henning Mankell: Juoksuhiekka