Kati Närhi: Saniaislehdon salaisuudet / Mustasuon mysteeri / Seitsemäs vieras

Mmmmmm. Miten tyydyttävää onkaan lukea kokonainen trilogia yhdessä illassa! Luulen, että useimmat meistä intohimolukijoista rakastavat sitä tunnetta, kun kirja vetää mukaansa. Lukeminen on hienointa silloin, kun tarinan saa luettua kerralla loppuun. Ilman keskeytyksiä. Minulle tällainen häiriintymätön lukeminen on nykyään harvinaista. Siksi ihmettelen – taas kerran – miksi sarjakuvaromaanit eivät vain tule mieleen kun etsin luettavaa. … More Kati Närhi: Saniaislehdon salaisuudet / Mustasuon mysteeri / Seitsemäs vieras

Peter Sandström: Laudatur

Kuinka selvästi näinkään heidät sinä päivänä, äitini ja isäni, kaksi ihmistä jotka eivät olleet tehneet mitään väärää mutta tuijottivat silti toisiaan nurmikolla kuin kaksi olentoa, jotka olivat kohdanneet toisensa paikassa jossa oli tilaa vain yhdelle. Aiotteko te tappaa toisenne, sanoin pikemminkin katkaistakseni hiljaisuuden kuin huolissani siitä että niin oikeasti voisi tapahtua. Isä käänsi katseensa minuun. … More Peter Sandström: Laudatur

Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe

Myöhäisherännäinen tilittää jälleen: Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe kohautti romaaneja lukevaa maailmaa jo pari vuotta sitten. Kirjan kansi – ja ehkä nimikin – pitivät minut romanttisuudellaan etäällä, mutta kun kirja lopulta tuli käden ulottuville kollegan tuotua sen tarjolle työpaikan keittiökirjastoon, niin nappasin sen lomalukemiseksi joulun aikaan. Kyllä tämä kirja todellakin kannattaa lukea. Kaikki … More Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe

Karo Hämäläinen: Yksin

Huomasin viime viikolla veljeni autossa äänikirjan Karo Hämäläisen Paavo Nurmi -romaanista Yksin, ja oikein ahdistuin: tuota on varmaan hirveää kuunnella! Hätkähdin itsekin vahvaa reaktiotani. Tavallaan se on myös outo, koska lukiessani olin kirjasta vaikuttunut. (Lukemisesta on nyt kulunut aikaa, sehän oli jo kesälomalla viime vuonna.) Mutta pakko on sanoa, etten oikein tiedä mitä tästä romaanista ajatella. Karo Hämäläinen kirjoittaa … More Karo Hämäläinen: Yksin

Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa

Izzy, ma belle Pikku naapurini oli täällä eilen. Älä naura, tiedän mitä ajattelet ja vihjauksesi ovat täysin sopimattomia. Teimme turskaa. Kirjoitin sinulle reseptin. Leena Parkkisen Säädyllisen ainesosan asetelma on herkullinen. Näyttämönä 1950-luvun Helsinki, henkilöinä maalta Töölöön muuttava kireä ja epäsopusuhtainen pariskunta pienen poikansa kanssa sekä heidän yläkerrassaan yksinelävä maailmannainen Elisabeth. Vääjäämätön romanttinen suhde, joka onnettoman … More Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa

Saara Turunen: Rakkaudenhirviö

Kauan sitten sydämeeni jäi tyhjä kohta ja niin minusta tuli rakkaudenhirviö. Minä pakenin. Lähdin juoksemaan ja juoksen vieläkin, sillä rakkaudenhirviö on sellainen, joka juoksee. Se juoksee aina vaan, sillä se etsii jotain paikkaa, jonne se kuuluisi, ja ihmistä, joka sitä rakastaisi niin paljon, että tyhjä kohta sen sydämessä täyttyisi. Rakkaudenhirviön tyhjä kohta ei täyty. Se … More Saara Turunen: Rakkaudenhirviö

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista

Olin opiskeluaikoina töissä Turun maakunta-arkistossa. Yksi hauskimmista työtehtävistä oli arkkitehti Carl Ludvig Engelin Turun kauden arkiston järjestäminen. Muistan hyvin Engelin piirustusten tunnelman. Rakennukset itsessään olivat kauniita, mutta kaikki piirrokset julkisista monumenteista pieniin huvimajoihin olivat taiturimaisia. Engelin tuokiokuvamaisesta tavasta piirtää rakennuskohteita saa varmasti nimensä myös Jukka Viikilän Finlandia-palkitun Engel-romaanin nimi, vaikka tähän viitataan vain sivulauseessa. Engel … More Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista