Tommi Kinnunen: Lopotti

Tommi Kinnusen esikoisromaani Neljäntienristeys on ollut parasta lukemaani vuosiin. Siksi Lopottiin tarttuminen oikein hirvitti: uskoin pettyväni. Pakko se oli silti ostaa heti ilmestymisensä aikaan. Koska meille ei kuulemma mahdu kirjoja, ostin kirjan äidille tervetuliaislahjaksi uuteen Helsingin-kotiin. Vilautin äidille lahjakirjaa ja vein sen samantien mukanani luettavaksi. Lopotin lukemisesta on siis jo kuukausia aikaa (ja äitikin on … More Tommi Kinnunen: Lopotti

Minna Rytisalo: Lempi

Katsoin peilistä, miten sormeni silitti poskeasi ja sitten seurasi huultesi ääriviivoja, ja ilmeesi vakavoitui, silmiisi syttyi tumma hehku, se oli sellaista sinä kesänä ja syksynä, että minä sain sen onnen, jota en voi ajatella enää ikinä. Sen kesän muistaminen raastaa rikki ja repii auki. Käteni tärisevät, nyrkkini sisällä on sammalta ja sieluni sisällä vapinaa, onttoutta … More Minna Rytisalo: Lempi

Jenni Haukio: Siellä minne kuuluisi vihreää ja maata

Kun on kerran asettunut mantereelle ei enää muista miltä syntymäsaari näytti millaista oli vedenvihreinä iltoina istua rannan kivikossa odottamassa lintuja niistä ei koskaan tiennyt milloin ne tulevat miltä suunnalta mitkä lajit kuinka läheltä lentävät sitä ennustamatonta turvallisuutta minä kaipaan sitä kun vastalämmenneen saunan tuoksu hakee minut rannasta eikä meri katoa minnekään vaikka lähden Presidentin rouva … More Jenni Haukio: Siellä minne kuuluisi vihreää ja maata

Heidi Köngäs: Hertta

Keskustelut olivat kiihkeitä, huudettiin toinen toistemme päälle, juotiin lisää vodkaa, jossain vaiheessa joku aloitti jonkun haikean laulun. Yhdyimme siihen ja lopulta vedettiin aina ”riistäjät ruoskaansa selkäämme soittaa, vastassa valkoinen armeija on, pakko on taistella kuolla tai voittaa, ratkaisu eessä on tuntematon”. Huone oli sakeana mahorkan savua, kädet hakivat käsiä, vaivihkaa jotkut poistuivat, suhteita syntyi ja … More Heidi Köngäs: Hertta

Laura Lindstedt: Oneiron. Fantasia kuolemanjälkeisistä sekunneista

Muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta en yleensä lue rakastamiani kirjoja uudestaan. Saatan hankkia ne kirjahyllyyn muistuttamaan siitä hetkestä kun luin ne. Mutta entä jos maailman parhaan kirjan lukeekin uudestaan sellaisessa paikassa, jossa ei ole sille samalla tavalla vastaanottavainen? En halua pilata täydellistä muistoa. Kirjan lukuajankohdalla on valtavan iso merkitys. V-a-l-t-a-v-a. Laura Lindstedtin Finlandia-voittaja Oneiron oli syystä … More Laura Lindstedt: Oneiron. Fantasia kuolemanjälkeisistä sekunneista

Ryan Gattis: Vihan kadut

Ne tyypit, jotka ovat jättäneet huudin taakseen, eivät lapsena leikkineet kadulla muiden kanssa. Siksi he eivät ymmärrä ja heille on turha edes selittää, miten hyvältä ja vahvalta tuntuu olla veljien seurassa ja tehdä, mitä haluaa. Tällainen päivä on unelmien täyttymys. Tällaista ei oikeasti tapahdu. Paitsi tänään. Ryan Gattisin Vihan kadut on pakahduttava kirja. Se on … More Ryan Gattis: Vihan kadut

Sarah Waters: Parempaa väkeä

Joskus tunnen huonoa omatuntoa väärästä kirjallisuusmaustani. Ennen tähän romaaniin tarttumista jätin kesken rikkikehutun John Williamsin Stonerin, jonka suomalaiset kirjabloggaajat valitsivat viime vuoden parhaaksi käännösromaaniksi. 1960-luvulla julkaistun Stonerin tuore menestys toki on erikoinen tapaus eikä kirjaa voi oikein mitenkään rinnastaa Watersin uusimpaan romaaniin. 1920-luvun Lontooseen sijoittuva Parempaa väkeä kertoo toki osittain samasta ajasta kuin Stoner, ja … More Sarah Waters: Parempaa väkeä