Peter Sandström: Laudatur

Sandström LaudaturKuinka selvästi näinkään heidät sinä päivänä, äitini ja isäni, kaksi ihmistä jotka eivät olleet tehneet mitään väärää mutta tuijottivat silti toisiaan nurmikolla kuin kaksi olentoa, jotka olivat kohdanneet toisensa paikassa jossa oli tilaa vain yhdelle. Aiotteko te tappaa toisenne, sanoin pikemminkin katkaistakseni hiljaisuuden kuin huolissani siitä että niin oikeasti voisi tapahtua. Isä käänsi katseensa minuun. Voitko odottaa autossa, hän sanoi.

Peter Sandströmin Runeberg-palkittu Laudatur kertoo kahdesta parisuhteesta ja kahdesta sukupolvesta. Nykyhetkessä kirjan kertoja-Peter Sandström kuvaa omaa avioliittoaan ja perhettään, takaumissa pääroolissa on hänen isänsä.

En ole lukenut Sandströmiä aiemmin, mutta maineen perusteella odotin Laudaturin olevan vakava ja lyyrinen romaani. On se sitäkin. Mutta Peterin ja hänen isänsä yhden päivän road trip on myös absurdi ja koominen.

En ole ihan varma mitä ajatella kirjan absurdeista elementeistä. Äidistä, joka lyö isää kuokalla päähän; isästä, joka opettaa poikaansa ampumaan sorakuopalla maalitaulunaan kuollut emakko; kohtauksesta, jossa isä ajaa karusellilla rakastajattarensa aviomiehen kanssa keskellä syrjäisintä maaseutua ja seuraavassa hetkessä hinaa tätä lipputankoon?

Irrottelut eivät oikein tunnu istuvan Laudaturin kaihoisaan perusvireeseen vaan enemmänkin hämmentävät.

Peterin oman avioliiton kuvaus on vakavampaa, ja minulle se toimi paremmin. Peterin ja Seepran omalaatuinen suhde kiinnosti. Miksi Peter ei saa yhteyttä vaimoonsa ja teini-ikäisiin lapsiinsa, vai yrittääkö edes? Seepra viettää suurimman osan öistään muualla kuin kotona, mutta ei ole liukunut vielä kokonaan tavoittamattomiin. Ajoittain yhteys palaa.

Sillä lailla hän tulisi, ilmestyisi eleettömästi sohvan viereen, kysyisi olinko nukahtanut ja menisi sitten keittiöön, panisi teeveden kiehumaan, ottaisi juustoa ja leipää, istahtaisi pöydän ääreen, selaisi sanomalehteä, kaataisi veden kannuun, antaisi teen hautua. Ei sen tarvinnut olla sen vaikeampaa.

Rakkauden suuri mysteeri on kai siinä, että kaikilla rakastavaisilla on asioita, jotka yhdistävät, ja niitä, jotka repivät erilleen. Sandströmin romaanin hahmot kertovat niistä parisuhteen murroskohdista, joissa pitää päättää, annetaanko enemmän tilaa yhdistävälle vai erottavalle.

Suomentanut Outi Menna

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s