Erik Axl Sund: Unissakulkija & Varjojen huone

UnissakulkijaHän ajattelee kaikkia ihmisiä, jotka ovat kulkeneet tästä. Ymmärtää sen raivon, joka on tukahdutettu hakkaamalla graniittilohkareista neliskanttisia kiviä, ja hän voi tuntea omassa rinnassaan sen vihan, joka on jyskyttänyt karkeiden vanginvaatteiden alla, kun vangit ovat joutuneet rakentamaan oman muurinsa.
Ja hän ajattelee sitä hetkeä, kun hän päätti viimein lakata olemasta uhri.

Ratkeaahan se sitten, lopulta: Erik Axl Sund -taiteilijanimen takana olevan ruotsalaisen parivaljakon kirjoittama lasten hyväksikäytön ja murhien vyyhti. Kirjasarjan ensimmäisestä osasta eli Varistytöstä kirjoitin jo aiemmin.

Kohuttu trilogia on lajissaan ärsyttävä siksi, että sen ei oikeasti pitäisi olla trilogia. Kyse on yhdestä teoksesta, joka ilmeisesti markkinointisyistä on jaettu kolmeksi romaaniksi. Minusta se on lukijan aliarvioimista. Kirjan kuin kirjan pitäisi toimia omana itsenäisenä teoksenaan, mutta Erik Axl Sundin trilogia vaatii toimiakseen ehdottomasti jokaisen osan lukemista.

Toimiiko se, kokonaisuutena? Tarina on koukuttava, kauhistuttava, p-a-h-a. Kyynisenä lukijana näin tässä elokuvakäsikirjoituksen. Nykyisessä dekkariskenessä, puhuttiinpa sitten kirjoista, televisiosta tai elokuvasta, kisaa käydään siitä, kuka keksii hätkähdyttävimmät rikokset. Tämän kirjan loppuhuipennus – tässä yhteydessä ei tee mieli käyttää termiä kliimaksi – on ehdottomasti sellainen, joka shokeeraisi elokuvassa enemmän kuin kirjassa.

Kirjalla on erilaiset ilmaisun vahvuudet. Minusta hyytävintä sisältöä Sundin kirjoissa ovat kuvaukset hyväksikäytettyjen lasten peloista ja ahdistuksesta, eivät niinkään silpomiset ja balsamoinnit.

Varistytön, Unissakulkijan ja Varjojen huoneen kolminkamppailussa voiton vie sarjan toinen osa Unissakulkija. Siinä juonesta alkaa paljastua enemmän kuin tuskastuttavan vähän kokonaisuutta valottavassa Varistytössä. Trilogian viimeinen osa Varjojen huone kärsii vääjäämättä siitä, että se joutuu kuromaan aiempien, jännitystä kasvattamaan pyrkineiden osien eri suuntiin lennättämiä langanpäitä yhteen, selittämään lukijalle kokonaiskuvaa. Se tekee draaman kaaresta vähemmän kiinnostavan.

Suomennos: Kari Koski

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s